Hans Kelsen

| syntymäpaikka = Praha, Itävalta-Unkari | kuolinaika = | kuolinpaikka = Berkeley, Yhdysvallat | kansallisuus = | ammatti = | tutkimusalue = oikeusteoria
valtio-oikeus | instituutti = Wienin yliopisto
Kölnin yliopisto
Geneven yliopisto
Harvardin yliopisto
Kalifornian yliopisto, Berkeley | alma mater = Wienin yliopisto | ohjaaja = | oppilaat = | tunnetut työt = puhdas oikeusoppi
normipyramidi
perusnormi | palkinnot = | siviilisääty = | puoliso = | vanhemmat = | lapset = | lempinimet = | kotisivu = }}

Hans Kelsen (11. lokakuuta 1881 Praha, Itävalta-Unkari – 19. huhtikuuta 1973 Berkeley, Yhdysvallat) oli itävaltalainen oikeustieteilijä ja -teoreetikko, joka on yksi oikeuspositivismin tärkeimpiä edustajia ja koko 1900-luvun merkittävimpiä oikeusajattelijoita. Kelsen toimi uransa aikana professorina Wienissä vuosina 1917–1929, Kölnissä vuosina 1929–1933, Genevessä vuosina 1933–1940 ja Yhdysvalloissa (Harvard, Berkeley) vuodesta 1940 lähtien. Hänen tieteellinen työnsä kesti yli 60 vuotta ja sisälsi paljon oikeustieteen, sosiologian ja politiikan aloilta.

Kelsen tunnetaan etenkin hänen puhtaan oikeusopin teoriastaan, jonka hän esitteli pääteoksessaan ''Puhdas oikeusoppi'' (''Reine Rechtslehre'', 1934). Kelsenin mukaan oikeutta tuli tarkastella "puhdistettuna" kaikesta ei-oikeudellisesta aineksesta. Hänen teoriansa keskeisiä piirteitä ovat oikeusnormien muodostama hierarkkinen oikeuspyramidi ja sen huipulla oleva perusnormi. Kelsenin puhdas oikeusoppi on vaikuttanut erittäin moniin tutkijoihin ympäri maailmaa.

Tieteellisen uransa ohella Kelsen työskenteli myös käytännöllisempien tehtävien parissa. Hän muun muassa osallistui Itävallan vuoden 1920 perustuslain laadintaan ja toimi sotarikostoimikunnan oikeudellisena avustajana Nürnbergin oikeudenkäynneissä. Wikipedian tuottama